Capoeira Hyvä Tahto ry
Capoeira Hyvä Tahto ry on voittoa tavoittelematon yhdistys,
joka on perustettu vuonna 2011. Yhdistyksen kotipaikka on
Lappeenranta. Yhdistys pyrkii innostamaan ja aktivoimaan
capoeiran harrastajia. Yhdistys tarjoaa päihteetöntä capoeiratoimintaa sekä lapsille
että aikuisille.
Yhdistyksen pääasiallisena tehtävänä on järjestää jäsenilleen capoeiraopetusta.
Tämän lisäksi yhdistys järjestää Ginga na Mata –capoeiraleirin vuosittain. Muita tapahtumia ovat Batizadot sekä ulkomaiset opettajavierailut.
Yhdistys rahoittaa toimintaansa jäsen- ja harjoitusmaksuilla, leirimaksuilla, myyjäisillä, arpajaisilla ja talkoilla.
Talkooväkeä tarvitsevat tahot voivat ottaa yhteyttä osoitteeseen karoliina.sipari(at)boavontade.fi
Toimintaa voi tukea rahalahjoituksilla tai
kannatusjäsenmaksulla, joka on 30 euroa vuodessa.
Kannatusjäsenyydestä ja rahalahjoituksista on hyvä ilmoittaa
info(at)boavontade-osoitteeseen, mutta halutessaan voi osallistua
myös nimettömänä.
Maksutiedot:
IBAN- tilinumero: FI4656200920320248
Saaja: Capoeira Hyvä Tahto ry
viesti: kannatusjäsen, Etunimi Sukunimi tai
lahjoitus, Etunimi Sukunimi
summa: 30e tai lahjoituksen summa
Yhdistyksen jäsenyys edellyttää jäsenmaksun suorittamista.
Lisätietoja sihteeriltä. (kts.
yhteystiedot)
Yhdistys toivottaa kaikki jäsenensä tervetulleiksi erikseen
ilmoitettaviin yhdistyksen kokouksiin sekä talkootöihin.
Jäsenet ovat tervetulleita kehittämään yhdistyksen toimintaa
ja/tai osallistumaan yhdistyksen järjestämiin tapahtumiin.
Gharronne Silvan historiaa
Mikä ihmeen capoeira?
Asuin lapsuuteni Ceara Mirimissä, joka sijaitsee Brasiliassa, n. 35 km Natalin kaupungista. Kun olin 12-vuotias, harrastin breakdancea. Kerran eräs tanssikaverini kutsui minut capoeiraprofessori luokse opettelemaan uusia liikkeitä, joita voisi käyttää breakdancessa. Tähän aikaan en vielä tiennyt mitä capoeira oikein oli. Kun tulimme professorin kotiin, hän oli juuri päättänyt capoeiratreenit takapihallaan. Professori otti meidät ystävällisesti vastaan ja näytti meille capoeiraliikkeitä, kuten ”giro de mão” ja ”au batendo”. Olin haltioissani. Professori Asunção kutsui meidät treenaamaan capoeiraa.
Aika kului, unohdin koko jutun ja jatkoin breikkiharrastustani. Eräänä päivänä näimme isäni kanssa isän ystävän tulevan batizadosta kahden poikansa kanssa. Pojilla oli upeat valkoiset capoeiravaatteet päällään ja diplomit käsissään kun he siniset vyöt heiluen kävelivät talomme ohi. Isän mielestä pojat olivat vaatteineen valtavan komeita. Myöhemmin kuulin salaa, kun isä sanoi äidille haluavansa laittaa minut ja veljeni Itan capoeiraa harrastamaan jos hänellä suinkaan olisi siihen varaa.
Kävimme Itan kanssa usein katsomassa capoeiratreenejä ja innostuin siellä tuntemastani hyvästä energiasta. Koska perheemme oli suuri, isällä ei ollut rahaa maksaa capoeiraa. Siihen aikaan capoeiratunnit maksoivat 10 realia kuukaudessa, mikä vastaa noin 3,5 euroa. Lopulta tunteja seuraamassa käytyäni valehtelin kotona pikkuveljelleni, että minäkin treenaan. Pyysin pikkuveljeäni keräämään kaveriporukan kasaan jotta voisin opettaa heille capoeiraa. Kaverit treenasivat kanssani kolme kertaa viikossa siitä hyvästä 30 centavoa, joka vastaa viikossa noin kymmentä senttiä! Kolmen viikon treenauksen jälkeen pikkuveljellä ja kavereillaan oli batizado, johon olin itse valmistanut ja koristellut vyöt äidin pyykkinarusta
Ahkeruus palkitaan
Koulun ohella pääsin töihin kanateurastamoon. Viikon työllä pystyin maksamaan neljän kuukauden capoeiran! Isä ei pitänyt ajatuksesta, että pienestä palkastani tuhlaisin capoeiraan vaan toivoi, että ostaisin itselleni jotakin pysyvämpää. Jatkoin treenaamista salaa, maksoin capoeiran palkastani ja loput rahoista annoin äidilleni. Myöhemmin tein töitä aamuneljästä aamukymmeneen, minkä jälkeen menin kouluun muutamaksi tunniksi. Sitten jatkoin taas iltaan asti töitä. Onnekseni sain vapaata kolmena päivänä viikossa treenejä varten. Koska olin vasta pikkupoika, en jaksanut kauaa tällaista tahtia ja lopetin työt.
Pian sain mahdollisuuden auttaa professorini ja hänen vaimonsa Dona Jelinan omistamassa kaupassa maksaakseni capoeiran työlläni. Näin kuinka professori rakensi berimbauta ja opin siinä samalla itsekin. Ensimmäistä vyötä capoeirassa en saanut koskaan vaan professori myönsi minulle suoraan toisen. Perjantaisin rodassa pelasivat ensin vanhemmat capoeiristat ja myöhemmin nuoret, enkä koskaan päässyt pelaamaan vaikka niin kovasti olisin halunnut päästä esittämään taitojani. Se oli tylsää!
Professor Cobra
Kerran rodaan tuli professorini ystävä, professori Cobra Natalin kaupungista. Hän oli saanut oppinsa Natalin suurimmassa academiassa, Boa Vontadessa. Cobra esiintyi Natalin suurimmassa showtalossa Zas Trasissa, joka oli kuuluisa koko osavaltiossa. Minä suorastaan palvoin siellä esiintyviä capoeiristoja. Aloitin tällöin treenaamaan Cobran ryhmässä. Oma professorimme tuli vähän mustasukkaiseksi Cobran suosiosta. Samoihin aikoihin professorimme ja Dona Jelina erosivat, ja Cobran jatkoi opettamista Dona Jelinan nimiin.
Opetus jatkui kuuden capoeiristan voimin pikkuruisen, parinkymmenen neliömetrin kaupan tiloissa. Tällöin 14-vuotiaana aloin opettamaan lapsia Muriún kylässä, jonne oli matkaa 30 kilometriä. Jaksoin pyöräillä helteiset matkat kotoani Ceara Mirimistä kylään tietäen, että perillä odottivat oppilaani. Myöhemmin läheisen kaupungin Posso Brancon kaupunginhallitus kutsui Cobran suuren lapsiprojektin vetäjäksi. Cobra opetti edelleen minua ja muita ”vanhempia” capoeiristoja. Lopulta Cobralla alkoi olla niin paljon työtä että hän pyysi minua avukseen Posso Brancoon. Siitä lähtien elätin itseäni. Cobralla oli 100 oppilasta ja minulla 60, kaikki treenasivat yhtä aikaa.
Boa Vontade -academia
Myöhemmin Cobra yhdisti ryhmänsä aikaisempaan academiaansa Mestre Canelaon kanssa. Academian nimeksi tuli Boa Vontade. Mestre Canelao kävi välillä vierailulla ja kerran hän näki vanhan videonpätkän, jossa mm. minä ja Anilson olimme esittämässä Maculelea. Meidän piti tehdä tulennielemiskohtaus mutta Anison ei uskaltanutkaan niellä omaa soihtuaan ja minä sieppasin tulikepit Anilsonilta ja hotkaisin ne kerralla. Mestre piti näkemästään kovasti. Hän kutsui minut kuukaudeksi esiintymään Zas Trasiin. Tämä oli parasta mitä saatoin kuvitella!
Mestre Canelaon Academia Boa Vontadessa on kuuluisa lapsiprojekti, jossa annetaan katulapsille capoeiratunteja. Minä sain ohjattavakseni oman lapsiryhmän ja esiintyjäsijaisuuden showtalossa. Kuukauteni Boa Vontadella venähti kolmeksi vuodeksi. Nämä vuodet olivat opettavaisia ja antoivat minulle lisää pätevyyttä. Boa Vontadesta lähdin viidennen eli professorin vyön kera Suomeen vaimoni kanssa.
Capoeira Ação Liberdade
Muutaman kuukauden kuluttua palasimme kuitenkin takaisin Brasiliaan, Recifen. Pyysin pitkäaikaisia capoeirakavereitani Anilsonia, Itaa ja Leandroa Recifeen perustamaan kanssani oman capoeirashowryhmän. Esiinnyimme erilaisissa tapahtumissa ja hotelleissa. Aloitimme myös lapsiprojektin, jonka tarkoituksena on saada lapset pois kaduilta capoeiran avulla. Sekä projektin että ryhmän nimeksi tuli Capoeira Ação Liberdade eli vapauden teko.